Etusivu
Ajankohtaista
Blogi
Yhtiö
Palvelut
Metsäretket
Yhteystiedot
Linkit
På Svenska
In English
Silmät auki metsässä:
mistä metsänhoidossa kannattaa maksaa?
Saatteeksi lukijalle
- Yläharvennus vs alaharvennus, tasaikäinen vs. eri-ikäinen
- Ylä- ja alaharvennuksen kannattavuusvertailua
- Kantorahatulojen vertailu eri metsänhoitomenetelmien välillä
- Yläharvennusten taloudellisuustutkimukset muualla
- Yläharvennus tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia
- Nykyaikaisen yläharvennuksen erityispiirteitä
- Liite 1. Esimerkkilaskelma raivatun alikasvoskuusikon aiheuttamista menetyksistä metsänomistajalle
- TULOSSA SEURAAVAAN PAINOKSEEN:
Metsänhoidon sanastoa ja perusohjeita uudelle metsänomistajalleLataa dokumentti pdf muodossa A5
Lataa dokumentti pdf muodossa A4
Lukemiseen tarvitset Adobe reader ohjelman. Dokumentin voit tallentaa koneelle painamalla hiiren oikealla painikkeella linkin päällä ja valitsemalla "tallenna kohde levylle".SAATTEEKSI LUKIJALLE
Tämä on lyhyt kansantajuiseksi tarkoitettu kirjanen talousmetsien päähoitomenetelmien kannattavuudesta sekä eri hoitovaihtoehtojen tarjoamista mahdollisuuksista. Sen luettuasi osaat esittää metsäsi hoitajalle joukon oikeita kysymyksiä. Ymmärrät myös paremmin, miten säästää metsäsi hoidossa sekä miten tienata enemmän hakkuissa.
Järkevä metsänhoito perustuu tutkimustiedon ymmärtämiseen ja sen kokemusperäiseen käytännön soveltamiseen. Suomessa on paljon kokeneita metsänhoitajia, mutta alan keskimääräinen lähestymistapa metsänhoitoon on mielestämme yksipuolinen. Vaikka poikkeuksia on paljon, turhan usein kuulee itsevarmoja ohjeita, jotka eivät perustu kuin puutteelliseen tietoon, ajattelemattomuuteen tai kertojan tarpeeseen järjestellä itselleen töitä. Osa tällä hetkellä vielä normaaleina pidetyistä metsänhoitoratkaisuista jopa aiheuttavat omistajalle huomattavia tappioita. Lue tästä miksi.
Metsänhoidosta on kirjoitettu kokonaisia kirjasarjoja ja Suomessa sijaitsee monta metsänhoidon tutkimusyksikköä. Kestää kuitenkin pitkän ajan ennen kuin uusin tieto – tai uudelleen löydetty vanha viisaus - siirtyy tutkimuksista oppikirjoihin ja sieltä seuraavan metsäammattilaispolven mukana kentälle. Tavallista metsänomistajaa nämä tiedot eivät ehkä tavoita muutenkaan. Tästä syystä tarvitaan tiiviimpi, ymmärrettävämpi esitys, josta tavallinen metsänomistaja voi ammentaa nopeasti uusinta perustietoa. Erityisen tärkeää tämä on 2010-luvulla, kun puun ja metsien käyttöä halutaan monipuolistaa ja uusin kannattavuustieto tuo nykyisten käytäntöjen rinnalle uusia uranuurtavia mahdollisuuksia.
Tämän kirjoittajat edustamme yksityistä metsänpalveluyritystä Innofor Finland Oy:tä, tuttavien kesken Innofor, joten emme ole "puolueettomia". Jotka eivät pidä kirjasestamme huomauttanevat tästä seikasta varmasti ensimmäiseksi! Pyrimme luotettavaan tietoon, mutta olemme myös tehneet selviä hoitosuosituksia. Emme ole väistäneet vaikeita aiheita ja myös antaneet tilaa vastakkaisille näkemyksille. Kirjallisuusviitteiden avulla lukija pääsee tietojemme lähteille.
Useimmille metsänomistajille metsätulon maksimointi on omistuksen tärkein lähtökohta. Se on myös tämän kirjasen keskeinen sisältö. Metsäpalveluyrityksen tulee kuitenkin olla valmis toteuttamaan lain puitteissa kaikki asiakkaan toiveet, vaikka ne eivät olisi puutuotannon kannalta optimaalisia. Esimerkiksi metson soidinpaikkoja tai mökkinsä maisemaa säilyttävä metsänomistaja tuskin tekee avohakkuita kyseisessä metsänsä osassa missään olosuhteissa. Tämä on täysin hyväksyttävää, mutta ei välttämättä merkitse sitä, että kyseisillä alueilla pitäisi luopua kokonaan puutuloista. Hyvä metsäpalvelun tarjoaja pyrkii aina taloudellisesti parhaaseen mahdolliseen tulokseen metsänomistajan asettamissa rajoissa.
Metsänkasvatus voi tuntua ulkopuolisesta monimutkaiselta. Sitä se ei kuitenkaan perimmältään ole: luota omiin havaintoihisi metsän omistaja! Useimmat tässä esitetyt metsän kasvuun ja hoitoon liittyvät seikat voi helposti itse todeta erilaisissa metsissä kävelemällä. Hakkuutekniikoiden suhteen toivotamme lukijan tervetulleeksi tutustumaan Innofor Oy:n hakkuutyömaihin; näyttöpäiviä järjestetään säännöllisesti ympäri yhtiön toimialueen, joka ulottuu Uudeltamaalta Ouluun.
Tätä opasta täydennetään asteittain. Kommentteja ja toiveita otetaan kernaasti vastaan osoitteessa toimisto@innofor.fi
Helsingissä ja Kangasalla 7. maaliskuuta 2010
Marcus Walsh Erno Lehto Marko Mäkinen
Innofor Finland Oy
1.Yläharvennus vs. alaharvennus, tasaikäinen vs. eri-ikäinen
Metsänomistajan tulot muodostuvat pääasiassa tukki- eli sahapuun myynnistä ja menot metsänhoidollisista toimenpiteistä. Talousmetsän kasvatuksen tavoitteena pitää siten olla suurin mahdollinen tukin määrä mahdollisimman alhaisin hoitokustannuksin. Tärkeimpiä hoitokustannusten alentamiskeinoja puolestaan on luontaisen uudistamisen käyttö aina, kun olosuhteet sallivat.
Talousmetsähakkuut tehdään lähtökohtaisesti ylä- ja laatuharvennuksen yhdistelmänä[1], tai alaharvennuksena. Alaharvennus johtaa lopulta aina avohakkuuseen, yläharvennus ei välttämättä, vaikka siinäkin tulee ”väljän” metsän vaihe. Alaharvennuksessa poistetaan pienempiä puita, jotta parhaat suuremmat saisivat suurin pirtein tasaikäisinä kasvaa vielä paremmiksi ja suuremmiksi turhasta kilpailusta vapautettuina. Avohakkuuvaiheessa poistetaan sitten kaikki loput puut mahdollisia luontaiseen uudistamiseen tähtääviä siemenpuita lukuun ottamatta.
Ylä- ja laatuharvennuksessa hakkuut suoritetaan poimimalla puita eri kokoluokista kuitenkin suurimpia eli sahapuukokoja painottaen. Pienemmistä kokoluokista poistetaan heikkokuntoiset ja harvennetaan tihentymiä, jotka haittaisivat toistensa myöhempää kasvua (tämä työn osa on ”laatuharvennusta”). Tukkipuukoon saavuttaneet puut myydään (tämä on yläharvennusta) maisema- ja siemenpuita lukuun ottamatta, ja terveet pienemmät jätetään kasvamaan tukkipuumittoihin – toimitaan siis osin päinvastoin kuin alaharvennuksessa.
Yleistäen voidaan sanoa, että missä kuusi kasvaa hyvin yläharvennuksen käyttö johtaa metsän kasvattamiseen kahdessa jaksossa: ensimmäisessä vaiheessa ylispuina ovat lehtipuut, joiden alle syntyy useimmiten luontaisesti kuusialikasvos, koska kuusi sietää varjoisuutta. Kun ylispuut poistetaan taitavassa yläharvennuksessa kuusia vahingoittamatta, jälkimmäiset kasvattavat nopeasti toisen tukkipuusukupolven. Tämä maksimoi metsänomistajan voiton. Terveen kuusialikasvoksen raivaaminen ennen ylispuiden poistoa metsäkoneenkuljettajan työnäkyvyyden tms. syyn nojalla on siis erittäin kallis virhe. Kuusialikasvos tuottaisi parin-kolmenkymmenen vuoden päästä uuden tukkisadon; jos se raivataan pois ylispuiden hakkuiden yhteydessä edessä onkin avohakkuumaisema ja tiedossa todennäköisesti taimien istutusta. Arvioimme vahingoksi vähintään 2000 euroa hehtaarille!(Liite 1).
Yläharvennuspohjaisessa metsätaloudessa avohakkuut voidaan joskus välttää kokonaan, mutta valopuiden uudistaminen edellyttää aina jossain vaiheessa metsän hakkaamista väljäksi. Kuvassa metsä Pohjanmaalla "väljentävän" hakkuun jälkeen.
Kun kuusi on kasvanut metsän valtapuuksi, kuusia yläharventamalla voidaan saada uusia kuusentaimia syntymään luontaisesti ja metsä periaatteessa pitää ”kuusen kierrossa”. Näin ei kuitenkaan pitkään ole hyvä tehdä, koska kuusen neulaset happamoittavat maan. Tämän vuoksi tukkipuukoon saavuttaneet kuuset on harvennettava reilusti, jotta valoa vaativille lehtipuille (ja männylle) syntyy luontaisen uudistumisen edellytykset.
Lähtötilanteesta riippuen ylispuukuusia harvennettaessa saatetaan käväistä varsin lähellä avohakkuun kaltaista maisemaa, ainakin jos toimitaan kantorahatulon maksimoinnin näkökulmasta. Kuitenkin enemmistö metsistämme, kaikkein rehevimpiä ja toisaalta kuivimpia lukuun ottamatta, ovat luontaisesti sekametsiä. Toistuvilla yläharvennuksilla yhdistettynä luontaiseen uudistamiseen saadaan haluttaessa useimmiten metsä, jossa on monenikäisiä ja –lajisia puita. Tällöin puhutaan eri-ikäismetsätaloudesta - erotuksena tasaikäismetsätaloudesta, jossa pyritään puuston tasaikäisyyteen yhdessä tai kahdessa jaksossa (esimerkiksi lehtipuut yllä ja kuuset alla).
Eri-ikäishoidossa hakkuut toistuvat ylä- ja laatuharvennuksina maaperästä ja leveyspiiristä riippuen 15-30 vuoden välein tukkipuita painottaen. Hakkuiden voimakkuuden määrää ensisijaisesti kulloinenkin kuusettuneisuuden aste, jolloin metsä jää vaihtelevassa määrin ”metsän näköiseksi”. Hakkuiden voimakkuutta voidaan myös säädellä muista kuin yksinomaan kantorahanäkökohdista, esimerkiksi riista- tai matkailutuloja ajatellen.
Edellä selostetusta poiketen, mikäli kyseessä on kuiva tai kallioinen maapohja, on valtapuuna yleensä mänty metsän kierron kaikissa vaiheissa. Mänty ei siedä varjoa kuusen lailla, joten sen luontainen uudistaminen edellyttää voimakasta ajoittaista harventamista. Luontaisesti mänty uudistuu yleensä hyvin.
Kuusta ei voi pitää loputtomiin valtapuuna, koska metsän uudistuminen asteittain heikkenee. Kuvassa eri-ikäisen metsänkasvatuksen avonaisin vaihe, kun tehdään tilaa valoa tarvitseville puulajeille - männylle sekä lehtipuille. Kyseisessä metsässä Pohjanmaalla lehtipuita ja mäntyjä on jäljellä vain vähän, jolloin paikoin kuusen poiston jäljeltä tulee myös pienaukkoja. Jos kasvatuksessa päästään parempaan sekapuustoon myös kuusen valtapuuvaiheessa, voidaan koivuja ja mäntyjä jättää hakkuualalle, jolloin metsäpeitteisyyden tuntu säilyy paremmin.
Sekä ylä- ja laatuharvennuksen että siemenpuuhakkuun (= avohakkuu, jossa jätetään siemenpuita) jälkeen voidaan käyttää luontaista uudistamista, jonka onnistumista voi myös edesauttaa monin tavoin. Näistä tavallisin on maanpinnan laikutus: sammalet ja muut maanpinnan kasvit tukahduttavat etenkin havupuiden taimet; maan pinnan kevyt rikkominen edesauttaa kasvuunlähtöä vähentämällä kilpailua taimen ympäriltä ja parantaa myös maanperän lämpöolojen kohentuessa siementen itävyyttä huomattavasti. Luontaista uudistamista voidaan tarvittaessa myös täydentää siemenkylvöin tai istutuksin.
Yhteenvetona painotamme, että metsän hoidossa on käytettävissä varsin monipuolinen keinovalikoima, jotka menevät osin päällekkäin: metsää voidaan kasvattaa tasaikäisenä yhdessä tai kahdessa jaksossa, ja avohakkuunkin jälkeen voidaan yrittää luontaista uudistamista. Jos luontainen uudistaminen onnistuu, ainakin kaksijaksoinen tasaikäinen metsänkasvatus on jo varsin kannattavaa. Eri-ikäiskasvatus, jonka jossain vaiheessa tehdään yläharvennuksena voimakas kuusen poisto valopuiden luontaiseksi uudistamiseksi, voi olla lopputulokseltaan varsin lähellä kaksijakoista tasaikäiskasvatusta. On mahdollista siirtyä näiden kasvatustapojen välillä joustavasti yhdestä menetelmästä toiseen.
Toisaalta oikein tehdyin toistuvin yläharvennuksin monet metsät siirtyvät luontaisesti eri-ikäismetsätalouteen ja voidaan pitää osin puustoisina ilman avohakkuun kaltaista vaihetta erittäin pitkään, ellei peräti ”ikuisesti”, metsäomistajan talouden kärsimättä. Seuraavassa luvussa perustelemme tämän väitteen.
[1] Tarkemmin sanottuna pitäisi puhua “Ylispuuhakkuun ja laatuharvennuksen yhdistelmästä”. Yläharvennuksessa suuria puita poistetaan jonkin verran tarkoituksena nopeuttaa jäljellä olevan valtapuukerroksen puiden kasvua. Ylispuuhakkuussa poistetaan isompia puita alla olevien, nuorempien puusukupolvien tieltä. Tässä selostettu ”ylä- ja laatuharvennuksen” hoitomenetelmä on useimmiten ylispuuhakkuuta tai ylispuuhakkuun ja yläharvennuksen yhdistelmä.
2.Ylä- ja alaharvennuksen kannattavuusvertailua
Kantorahatulojen vertailu eri metsänhoitomenetelmien välillä
Avohakkuu on ruma - usein myös turha ja sitä kautta kallis metsänhoidon ratkaisu
Metsien ylä- ja laatuharvennustekniikkaa käytetään Suomessa nykyään harvoin. Sitä on käytetty etenkin ennen toista maailmansotaa, tosin paikoin tämän jälkeenkin. Luontainen uudistaminen on palannut käyttöön nopeammin, mutta toistaiseksi lähinnä mäntymetsiin.
Toisen maailmansodan jälkeen metsänhoitoon saapuivat suuret työkoneet. Näillä ei uskottu voitavan tehdä yläharvennuksia pienempiä puita vahingoittamatta. Koneiden ja niiden käytön tekniikan kehittyessä tämä ongelma on saatu ratkaistua: kuinka hyvin terve alikasvos saadaan säilymään on tänä päivänä pitkälti kiinni metsäkoneen kuljettajan ohjeistuksesta, kokemuksesta ja asenteesta. Jos käytetään yläharvennusta, on omistajan syytä varmistaa, että hänen metsänsä hoitaja osaa kyseisen harvennustekniikan ja että hakkuutyömaa valvotaan huolella. Hakkuut pyritään tekemään vasta, kun metsikkö on saavuttanut sellaisen kehitysvaiheen, että hakkuukertymä on taloudellisesti mielekäs.
Toinen tärkeä tutkimuskysymys oli, elpyvätkö metsän pienet puut riittävän nopeasti hyvään kasvuun niitä varjostavien ylispuiden yläharvennuksen jälkeen? Laajat suomalaiset aineistot osoittavat, että näin todella tapahtuu[2]. Muu tulos olisi toki hämmästyttävä huomioiden, että luonnonmetsissä pienten puiden järeytyminen on monissa tilanteissa riippuvainen isojen ajoittaisesta kaatumisesta, jolloin pienempi ”saa elämänsä kasvumahdollisuuden”.
Ylispuuhakkuisiin ja eri-ikäiseen metsänrakenteeseen perustuva hoito tarjoaa avohakkuukiertoon verrattuna mm. parempia riistanhoidon, virkistyskäytön ja maisemansuojelun mahdollisuuksia.
Markkinoilla tukkipuu on vähintään kolme kertaa kuitupuuta arvokkaampaa, ja luontainen uudistaminen säästää istutus- ja taimikustannuksissa. Silti ei ole itsestään selvää, että yläharvennustekniikka kannattaa paremmin kuin tällä hetkellä laajalti käytössä oleva avohakkuu ja sen jälkeinen taimien istutus. Yläharvennuskorjuu on hiukan hitaampaa ja itävältä siemeneltä menee sentään noin 10 vuotta ennen kuin se on istutustaimen kokoinen.
Ensimmäisiä suomalaisia ylä- ja alaharvennusmenetelmien laadukkaita tutkimusvertailuja ilmestyi Metsäntutkimuslaitoksen sarjoissa 1990-luvulla, mutta muiden tutkimusryhmien vahvistavia tuloksia on saatu vasta 2008-2010.[3] Nämä tutkimukset koskevat 15-30 vuoden välein toistuvia yläharvennuskierroksia, joissa metsä muuttuu asteittain eri-ikäiseksi. Uudistuminen on luontaista ja riittävää. Kaikki tähänastiset tulokset osoittavat, että tällainen toistuvaan yläharvennukseen ja luontaiseen uudistamiseen perustuva metsänhoito kannattaa vähintään yhtä hyvin tai paremmin kuin alaharvennus ja istutus. Yleisesti ottaen yhdistetty yläharvennus ja luontainen uudistaminen on sitä kannattavampaa, mitä pohjoisemmaksi mennään ja mitä karummat ovat kasvuolosuhteet (ks. Kuva 1, alla). Mitä korkeampaa korkoa vaaditaan metsään sijoitetulle rahalle – esimerkiksi istutuksille - sen kannattavampaa yläharvennus myös on. Etelä-Suomen rehevissä kuusikoissa tuottoerot menetelmien välillä ovat pienet, jolloin muut seikat voivat ratkaista hoitomenetelmän valinnan – ks. alla ” Yläharvennus ja eri-ikäismetsätalous tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia”.
Kuva 1. Avohakkuisiin ja istutuksiin perustuvan metsänhoidon suhteellinen tulos prosentteina (Y-akseli) verrattuna yläharvennuksiin ja luontaiseen uudistamiseen perustuvan metsänhoidon tuottoon (= 100% = vertailutaso kaikissa kuvaajissa) eri metsätyypeissä ja eri korkokannoilla (X-akseli). OMT=rehevä kangas, MT=mustikkavaltainen kangas, VT = Kuivahko kangas. Julkaisusta Timo Pukkala, Erkki Lähde and Olavi Laiho (2010): Optimizing the structure and management of uneven-sized stands of Finland. Julkaisussa Forestry: Painossa
Kannattavuustulokset selittyvät tukkipuun korkealla hinnalla suhteessa kuitupuuhun sekä puun kasvun pitkästä kiertoajasta Suomen olosuhteissa. Koska tukkipuuvaltaisten yläharvennusleimikoiden korjuu on vain vähän tai ei lainkaan kalliimpaa kuin avohakkuuleimikoiden [4], on sen tuotto hyvä. Taimien osto ja istutus puolestaan on kallista hyötyyn nähden, sillä Suomessa puu kasvaa hitaasti: hiukan yksinkertaistaen voidaan sanoa, että mitä korkeampaa korkoa istutusrahallesi vaadit, sen huonommin kyseinen investointi kannattaa, koska takaisinmaksuaika on pitkä. On kannattavampaa käyttää luontaista uudistamista, jonka järjestelyt maksavat pienen murto-osan istutuksesta.
Yläharvennusten taloudellisuustutkimukset muualla
Eri-ikäismetsänkasvatusta tehdään muun muassa Norjassa, Keski-Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Tahvonen (2009) toteaa, että tiedossa olevissa tutkimuksissa yläharvennuspohjaiset menetelmät ovat olleet vähintäänkin kilpailukykyisiä molemmilla mantereilla[5].
Liian tiheäksi jätetty ja täysin luontaisen uudistamisen varassa oleva metsä sen sijaan tuottaa usein jonkin verran tappiota avohakkuukiertoon nähden [5b]. Tutkimustulokset vaihtelevat paitsi harvennusmenetelmän myös esimerkiksi käytetyn korkokannan mukaan. Puoleen ja toiseen on siis helppo löytää omaa suosikkimenetelmäänsä puoltavia tuloksia, jos tavoitteena on vain tehdä yksipuolisia lainauksia oman näkemyksensä tueksi.
Menetelmää on kuitenkin kehitetty menestyksellisesti pohjoisiin olosuhteisiin ja on yleistymässä. Tällä hetkellä lähinnä Suomea eri-ikäistä metsänkasvatusta tekee laajassa mittakaavassa norjalainen Glommen Skog Ab, joka on metsänomistajien osuuskunta. Glommen harjoittaa toistuvia yläharvennuksia ja eri-ikäiskasvatusta sekä mänty- että kuusimetsissä norjalaisten tutkimusten ja yhtiön oman ilmoituksen mukaan hyvällä kannattavuudella[6].
Yläharvennus ja eri-ikäismetsätalous tarjoaa monipuolisia mahdollisuuksia
Edellä selostetuissa tutkimuksissa metsänhoidon kannattavuutta käsitellään yksinomaan puun myynti- eli kantorahatulojen kannalta. Yläharvennuksen ja luontaisen uudistamisen käyttö tarjoaa kuitenkin muita merkittäviä etuja, joilla voi olla omistajalle sekä taloudellista että sosiaalista merkitystä. Ne syntyvät jo yläharvennusmenetelmän käytöstä sinänsä, etenkin jos päästään metsän varsinaiseen eri-ikäishoitoon, mutta metsän hoidossa voidaan omistajan toivomuksesta painottaa alla olevia seikkoja erityisesti. Tällöin eräissä tapauksissa metsän uudistumisen nopeudesta ja siten kantorahatuotosta voi joutua tinkimään jonkin verran; ero voi kuitenkin jäädä pieneksi, ja kompensoitua reilusti muilla saavutetuilla hyödyillä.
Mikäli alla selostetut seikat ovat metsänomistajalle merkittäviä kantorahatulojen lisäksi, on yläharvennuspohjainen tai eri-ikäinen metsänhoito valintana jo melko ylivoimainen. Tulevaisuudessa tietoa eri-ikäishoidon talous- ja muista vaikutuksista kertyy lisää; muun muassa Innofor tekee yhteistyötä riippumattomien tutkimuslaitosten kanssa menetelmiensä arvioimiseksi ja parantamiseksi.
Metsäkanalintujen riistanhoito
Metsäkanalinnut, erityisesti riekko, metso ja pyy, kärsivät avohakkuisiin ja alaharvennuksiin perustuvasta metsätaloudesta sekä niihin liittyvistä ojituksista. Näiden lajien kannat ovat taantuneet voimakkaasti Etelä- ja Keski-Suomessa, eikä metsoa ja riekkoa riitä monin paikoin enää lainkaan metsästettäväksi. Syinä taantumisiin ovat mm. metsän alikasvoksen (= petosuojan) poistaminen, metsien pirstoutuminen (metson soidin epäonnistuu; lisäksi ketut ja muut avomaan pedot pääsevät syvemmälle metsiin), ojitus (poikaset hukkuvat ojiin, riekon pesimäsuot kuivuvat) sekä kasvillisuuden muutokset (lehtipuiden norot sekä mustikka ovat riistalintujen tärkeitä ravintokasveja). Kaikki yllä mainitut ongelmat voidaan ottaa paremmin huomioon tai poistaa metsän kiertoaikaa pidentämällä sekä erikoissuunnitelmin, joilla painotetaan metsän eri-ikäistä, metsäpeitteisyyttä ylläpitävää metsänhoitoa.
Puun laatu
Paras puulaatu tulee luontaisesti syntyneistä metsistä, joissa kaikki puut ovat kasvaneet jossakin kehitysvaiheessaan tiheässä ja usein myös isojen puiden alla alikasvoksena. Tällainen kilpailutilanne laukaisee nuorissa puissa kasvureaktion, jossa kaikki liikenevä energia satsataan pituuskasvuun kohti valoa[7]. Rungon alaosaan tulee vähän ja pieniä oksia, ja sydänpuun vuosilustot jäävät pieniksi - eli sen puusta tulee lujaa. Puun myöhempi lihominen ei kasvata enää alaoksia, jolloin sen alarungosta saadaan yleensä A-luokan sahapuuta, jonka hinta männyllä ja koivulla voi olla jopa kolminkertainen oksaisimpaan C-luokkaan nähden.
Että sydänvuosilustojen tiheys ennustaa puun laadun on saha-alalla tiedetty jo vuosikymmeniä [8]. Luontainen uudistaminen matkii paremmin luonnonmetsäolosuhteita kuin istutus, koska taimien istuttaminen tarvittavaan tiheyteen olisi liian kallista. Harvempaan istutetut taimet, joiden päällä ei ole ylispuita ja jotka saavat siten kaiken kasvuun tarvitsemansa valon heti, kasvattavat paksuja alaoksia. Tämä pilaa puun laadun.
Maisemanhoito, metsän virkistyskäyttö sekä metsän käyttö luontomatkailuun
Yläharvennustekniikalla ja etenkin metsän hoidolla eri-ikäisenä voidaan yhdistää talousmetsän taloudellinen tuotto maiseman- ja luonnonhoitoon paremmin kuin muissa metsänhoitomenetelmissä. Tutkimusten mukaan ihmiset vierastavat nimenomaan avohakkuita ja nuoria taimikoita, ei metsätaloutta sinänsä [9], joten yläharvennukseen kuuluva metsän kierron pidentäminen ja avohakkuiden välttäminen parantaa paitsi paikallisten ihmisten hyvinvointia myös metsätalouden imagoa ja yleistä hyväksyttävyyttä.
Maiseman säilyminen metsäisenä pidempään luo edellytykset talousmetsien käytölle luontomatkailussa sekä keräilytaloudessa: näiden paikallinen merkitys sekä yksityisyrittäjille että kunnille voi olla tärkeä. On kuitenkin huomattava, että tietyissä tilanteissa puhtaasti kantorahantulojen kannalta avohakkuu on järkevä tehdä. Laki ei kuitenkaan edellytä avohakkuuta missään tilanteessa: valinta on metsän omistajan.
Maisema-arvojen ylläpitäminen korostuu erityisesti myös taajamametsissä, suojelualueiden lähimetsissä sekä mökkirannoilla. Asukkaan, mökinomistajan tai matkailuyrittäjän näkökulmasta laaja avohakattu metsäalue menettää maisema-arvonsa hyvin pitkäksi ajaksi. Tällä voi olla vaikutusta myös kiinteistöjen arvoon.
Marja- ja sienestystulot
Puolukkatyypin männikön keskimääräinen vuotuinen mustikkasato metsän kiertoajan aikana on noin 20 kg/hehtaari. Jos oletetaan, että puolukkasato ja ruokasienisato ovat samaa suuruusluokkaa, keräilytuotteiden vuotuisen sadon arvo neljän euron kilohinnalla on 240 €/ha, mikä on kaksi kertaa suurempi kuin kyseisen männikön puuntuotannon vuotuinen nettotulo! [10] Kun otetaan huomioon, että hyvänä satovuonna keräilytuotteita voi olla kymmenkertaisesti tai hyvällä sienipaikalla sato voi olla kymmenkertainen, havaitaan, että mustikat tai sienet kykenevät parhaimmillaan tuottamaan yhdessä vuodessa saman verran taloudellista hyötyä kuin puusto kymmenessä vuodessa. Tämän vuoksi metsänomistajan kannattaa vakavasti harkita metsänsä hoitamista keräilytuotteiden näkökulmasta, jos sen marja- ja sienisadot ovat runsaat ja tarkoin hyödynnetyt.
Metsän eliölajiston säilyttäminen monipuolisena
Metsän rakenteen jatkuvuus on tärkeää monille muillekin lajeille kuin metsäkanalinnuille. Yläharvennetun metsän lajirikkautta voidaan edelleen lisätä suurilla jättöpuilla ja sallimalla esimerkiksi haavan ja muiden lehtipuiden kasvaa valoisampien aukkojen reunoilla. Mikäli metsä pidetään tietoisesti eri-ikäisenä ja peitteellisenä koko ajan, on vaikutus luonnon hyväksi todennäköisesti vieläkin suurempi, joskin tieteellisiä tutkimuksia asiasta on Suomessa toistaiseksi hyvin vähän.
Metsätulojen tasaisempi jakautuminen
Parhaimmillaan yläharvennettu metsä voi tuottaa tuloja 15-30 vuoden jaksoin, kun metsästä poistetaan säännöllisesti taloudellisesti kannattava määrä puuta, pääasiassa sahapuuta. Pienemmillä tiloilla tällä voi olla suurta merkitystä, sillä avohakkuun jälkeen seuraavan sukupolven omistajat perivät lähinnä kuluja. Lähtökohta vaikuttaa hoitoratkaisuun: hyvin kuusivaltainen iäkäs metsä on hakattava melko avoimeksi valopuiden luontaisen uudistumisen takaamiseksi, jolloin metsään syntyy ainakin pienaukkoja sinne tänne. Mikäli metsän lähtötilanne on sellainen, että puusto on iäkäs, tasarakenteinen ja vailla alikasvosta, avohakkuiden välttäminen puhtaasti puutalouden näkökulmasta voi olla hankalaa.
Tästä metsästä poistettiin 100 m3 puuta per hehtaari, mutta kasvamaan jätetyt pienemmät puut sekä siemen- ja maisemapuut säilyttävät samalla metsäisyyden tunteen. Kuva Innoforin asiakkaan työmaalta talvella 2009-2010.
3.Nykyaikaisen ylä- ja laatuharvennuksen erityispiirteitä
Mikään metsänhoitomenetelmä ei ole vailla ongelmia. Esimerkiksi avohakkuiden jälkeinen istutus voi epäonnistua monesta syystä: taimet voivat paleltua, tukahtua nopeasti kasvavaan heinään, rikkoutua lumikuormasta, tai tulla hirvien ja myyrien syömiksi. Yläharvennuksessa ongelmia voi tulla huolimattomassa tai asiantuntemattomassa korjuussa, mistä syystä valvonnan on oltavaa tarkkaa.
Myös luontainen uudistaminen voi epäonnistua. Vaikka Suomessa metsä lopulta lähes poikkeuksetta luontaisesti uudistuu, voi siihen kulua metsänomistajan taloutta ajatellen kohtuuton aika. Tämän vuoksi metsälaissa on säädetty metsän uudistumisen mittaamiselle tarkat kriteerit. Jos kohteen luontainen uudistuminen on toistuvasti heikkoa ilman selkeää syytä, voi olla tarpeen suorittaa täydennysistutuksia. Istutukset ovat kuitenkin kalliita ja syytä rajoittaa vain sille osalle metsää, jolla se on selkeästi tarpeen. Samalla tulee metsäneuvojansa avulla tutkia syvällisemmin uudistumattomuuden syyt.
Toistuviin ylä- ja laatuharvennuksiin perustuva metsänhoito on Suomessa melko uusi ilmiö, minkä johdosta osa menetelmään kohdistuvasta arvostelusta on selkeitä väärinkäsityksiä. Seuraavassa tyypillisimmät:
Harsinta
”Yläharvennus on harsintaa, mikä näivettää metsän”.Mitä on harsinta? Puiden valikoivaa hakkuuta harjoitettiin vielä 1900-luvun alussa paljonkin. Harsinnassa talonpojat poistivat metsästä yleensä vain parhaita puita, sillä puiden kaato ja kuljetus oli sahojen ja hevosten varassa, hidasta ja vaivalloista. Harsinnassa ei aina poistettu huonokuntoisia puita eikä sellaisia, jotka haittasivat parhaiden keski- ja pienikokoisten puiden kasvua. Tämän tuloksena metsät jäivät liian tiheiksi, ne eivät uudistuneet hyvin ja metsiin jäi paikoin paljon heikkolaatuisia puita. Harsinta sai viranomaisten silmissä luonnollisesti huonon metsänhoidon maineen.
Nykyaikainen yläharvennus on yhdistettyä ylä- ja laatuharvennusta, ja tapahtuu koneellisesti. Jäljelle jätetään maisema- ja monimuotoisuuspuita lukuun ottamatta vain parhaat kasvatuskelpoiset nuoret puut. Ajoittain tehdään avaavampia hakkuita metsän valopuiden uudistamiseksi, minkä jälkeen on kiinnitettävä huomiota metsän taimettumisen eli luontaisen uudistumisen nopeuteen ja tasaisuuteen.
Muun muassa Innoforin yläharvennusmenetelmiä on hiottu harsinnan virheet ja ongelmat tietäen. Yhtiö ei milloinkaan tee eikä suosittele harsintaa. Edellä siteeratut lukuisat tutkimukset myös osoittavat, että nykyaikainen yläharvennustekniikka toimii.
Jatkuva kasvatus
”Toistuva yläharvennus on jatkuvaa kasvatusta, mikä ei kannata, koska metsä ei uudistu ja juurikääpä leviää””Jatkuva kasvatus” on metsänhoidon emeritusprofessorin Erkki Lähteen 1980-luvulla käyttöön ottama termi, jolla kuvataan eräitä hänen työryhmänsä tutkimuksia toistuvien yläharvennuksien ja luontaisen uudistamisen yhdistämisestä kannattavaksi metsänhoidoksi. Lähteen tutkimuksista käy ilmi, että kannattava yläharvennuspohjainen metsänhoito edellyttää metsän kierron eräissä vaiheissa metsän perusteellista avaamista, jotta valopuut voivat riittävästi uudistua.
”Jatkuva kasvatus” on kuitenkin julkisessa keskustelussa idealisoitu ajatukseksi, että metsää voisi kasvattaa taloudellisesti siten, että se olisi aina tiheän kauniin metsän näköinen ja silti tuottaisi hyvin. Tästä syystä monet metsän ammattilaiset ovat päätelleet, että ”jatkuva kasvatus” on todellisuudessa vain harsintaa toisella nimellä. Toistuvasti on käynyt ilmi, että jatkuvan kasvatuksen arvostelijat määrittelevät termin tällä tavoin. Harva on tutustunut alan tutkimusjulkaisuihin ja vielä harvempi käynyt nykyaikaisilla menetelmillä ylä- ja laatuharvennetuilla työmailla. Tarkemmin asiaan perehtyneet arvostelijat ovat poikkeuksetta hyväksyneet nykyaikaisen yläharvennuksen todeten samaan hengenvetoon ”mutta ei tuo ole jatkuvaa kasvatusta”!
Väärinkäsitys on ymmärrettävä, mutta valitettava. Muun muassa Innofor ei tästä syystä väitä tekevänsä jatkuvaa kasvatusta. Toinen ehkä vielä tärkeämpi syy on, että aikaisemman metsänhoidon perua asiakkaan metsää ei välttämättä ole mahdollista hoitaa yläharvennuksella, vaan taloudellisinta on tehdä avohakkuu ja aloittaa metsänkierto uudelleen alusta - emme siis halua luvata sellaista, mitä ei ehkä voida toteuttaa. Kolmas syy on, että ylä- ja laatuharvennustekniikka kehittyy jatkuvasti paremmin käytännön korjuuolosuhteisiin ja viranomaismääräyksiin sopivaksi. Tällöin otetaan huomioon muun muassa kohteen luontaisen uudistamisen edellytykset. Kun mukaan tulevat lisäksi metsänomistajan omat erikoistoiveet, joita lain puitteissa pyritään aina kunnioittamaan, hoidon lopputulos metsässä ei välttämättä vastaa ”jatkuvaa kasvatusta”.
Juurikääpä
Metsien yläharvennuspohjaisen hoidon käytännön ongelma on vaativampi koneellinen korjuu. Ylispuiden poiminta laajoilta alueilta nuorta puustoa ja taimia merkittävästi vahingoittamatta on kuljettajalle avohakkuuta paljon haastavampaa. Melko usein toistuvat koneelliset hakkuut ilman uudistusvaihetta on nähty luovan otolliset leviämisolosuhteet juurikäävälle, jonka aiheuttamat tuhot ovat talousmetsinä käytettyjen kuusikoiden ongelma Etelä- ja Keski-Suomessa. Myös maannousemaksi kutsuttu sieni tarttuu puun alaosaan ja tuhoaa sen sisältä tyvestä alkaen.
Yläharvennuksen korjuuolosuhteita voidaan verrata tavanomaisen metsänhoidon harvennushakkuuseen, jolloin kuljettajan on myöskin valittava poistettavat puut ja varottava vaurioittamasta jäljelle jääviä. Juurikääpää torjutaan tuolloin kantojen torjunta-ainekäsittelyllä, ja niin toimitaan myös yläharvennuksessa.
Jos juurikääpä on levinnyt metsikköön, sitä on hankala saada sieltä pois olipa kyseessä tasa- tai eri-ikäismetsätalous. Juurikääpä leviää seuraavan puusukupolven puihin päätehakattujen lahojen puiden kannoista ja juurista. Avohakkuut eivät siis ole ratkaisu juurikääpäongelmaan. Puulajin vaihto ja vanhojen kantojen nosto, mikä hillitsee käävän leviämistä, onnistuu tosin tasaikäismetsätaloudessa paremmin. Olennaista on estää juurikäävän pääsy metsikköön, mikä voidaan tehdä välttämällä kesähakkuita, tai jos on hakattava kesällä, välttämällä korjuuvaurioita ja käsittelemällä kannot. Kantojen käsittelyyn saa valtiontukea.
Yläharvennukset ja Suomen metsälaki
Käytettäessä yläharvennuksia ja luontaista uudistamista on huomioitava, että nykyinen metsälaki on kirjoitettu pääasiassa alaharvennusten ja avohakkuiden näkökulmasta. Käytännössä tämä ei juuri aiheuta ongelmia. Normaalissa talousmetsässä yläharvennushakkuut luokitellaan metsälain §5 mukaisiksi uudistus- tai kasvatushakkuiksi (”kasvatushakkuu” tarkoittaa harvennusta). [11] Kun hoitotoimenpide määritellään kasvatushakkuuksi, jätettävän puuston minimirajat eivät alitu ja jäljelle jäävä puusto katsotaan kasvukelpoiseksi. Vaihtoehtoisesti – kun metsää avataan valopuille - hakkuu määritellään usein uudistushakkuuksi ja huolehditaan uudistumisesta lakisääteisessä ajassa.
On aina tarpeen keskustella etukäteen metsäviranomaisten kanssa ennen ylä- ja laatuharvennuspohjaista hakkuuta. Oma kokemuksemme on ollut kannustava: metsälakia valvovissa alueellisissa metsäkeskuksissa on ollut ymmärrystä toiminnalle, joka monipuolistaa metsänhoidon tarjontaa samalla, kun metsälakia ja viranomaismääräyksiä kunnioitetaan. Myös tutkimustulokset yläharvennuspohjaisen metsänhoidon hyvästä taloudellisuudesta, joista tässä on mainittu muutamia, ovat edesauttaneet vuoropuhelua.
Jos hakkuun kohteella on metsän monimuotoisuuden säilyttämisen, maiseman tai metsän monikäytön kannalta erityistä merkitystä, hakkuu voidaan metsälain §6:n nojalla tehdä kohteen erityisluonteen edellyttämällä tavalla. Tällöin metsää ei kuitenkaan varsinaisesti enää lueta talousmetsäksi, eikä sille todennäköisesti saa esimerkiksi valtion metsätaloustukia. Tämän vuoksi emme suosittele talousmetsän normaalia ylä- ja laatuharvennuspohjaista käsittelyä tehtäväksi metsälain §6:n nojalla. Lain §6 tulee kyseeseen silloin, kun painotetaan metsän monikäyttöä niin paljon, että metsästä saatavat kantorahatulot todennäköisesti putoavat merkittävästi.
4. Liite 1
Esimerkkilaskelma raivatun alikasvoskuusikon aiheuttamista menetyksistä metsänomistajalle
Alkutilanne:
40-vuotias männikkö rehevällä (OMT) kasvupaikalla
Tekniset tiedot ammattilaisille: Tilavuus 240 m3 ja pohjapinta-ala kohteella 28Lisäksi 20-vuotias kuusialikasvos, Pituus 1,7m ja tiheys 1300 kpl
Alla kaikki euromäärät laskettu hehtaaria kohden (€/ha)Vaihtoehto 1.
Kuusialikasvos raivataan metsäkoneenkuljettajan vaatimuksesta, jotta männikköä on helpompi ja nopeampi harventaa
Tulot: Jos hinta on 14€/m3 ja poistuma 70m3 = 980€/ha (ennen myyntiveroa)
Menot: Ennakkoraivaus 200€/ha, katetaan KeMeRa-tuellaTUOTTO YHTEENSÄ: 980€
Vaihtoehto 2.
Kuusialikasvos säästetään ja männikkö laatuharvennetaan.
Tulot*: Jos hinta on 13€/m3 ja poistuma 70m3 = 910€/ha (ennen myyntiveroa)+ lisäksi valtion nuoren metsän hoidon korvaus (KEMERA-tuki) 200 € = 1 110€/haLisäksi säästetyn kuusikon arvo, joka voidaan arvottaa säästettyihin uudistamiskuluihin: Jos uudistaminen taimia istuttamalla maksaa 1000€ on 3% korolla kuusikon arvo 20 vuoden iässä 1800€ olettaen, että koko uudistus onnistuu kerralla.
*Tulot voivat olla myös hieman korkeammat, sillä laatuharvennuksessa poistetaan oksikkaimpia mutta samalla myös suurimpia mäntyjä.
Menot: 0€ (Jos kohde on erittäin tiheä, täytyy ennakkoraivaus suorittaa soveltuvin osin, mistä aiheutuu kuluja).
TUOTTO YHTEENSÄ: 1 110€/ha +1 800€/ha säästyneestä kuusikosta.
TULOSSA SEURAAVAAN PAINOKSEEN:
5.Metsänhoidon sanastoa ja perusohjeita uudelle metsänomistajalle
Oletko perinyt tai ostanut metsää etkä koskaan aiemmin ollut vastuussa metsän hoidosta? Menevätkö käsitteet metsäkeskus ja metsänhoitoyhdistys sekaisin vai oletko kuullutkaan niistä? Onko Tapio jokin muukin kuin metsän henki? Pitääkö metsän omistamisesta tosiaan maksaa veroa eli metsänhoitomaksua vai pääseekö siitä jotenkin eroon? (pääsee). Pitääkö metsänhoidosta käydä kokonainen kurssi, ennen kuin uskaltaa tehdä metsää koskevia päätöksiä (ei tarvitse, vaikkei tieto koskaan pahitteeksi ole. Varo kuitenkin yksipuolisia kursseja). Onko avohakkuu tosiaan pakko tehdä, jos haluaa tuloja metsästä ? (ei ole). Maksanko avohakkuun jälkeisestä metsänhoidosta itseni kipeäksi? (paljon mahdollista, jos et ole tarkkana).
Näihin ja moniin muihinkin kysymyksiin palaamme myöhemmin.
Kiinnostiko tämä kirjanen? Eikö kaivattua tietoa löytynyt? Anna palautetta osoitteessa toimisto@innofor.fi tai täyttämällä palautelomakkeen.
Lähteet
[2] Prof. Timo Pukkala ym: Suomalaisten erirakenteisten metsien kasvu- ja tuotosmalleja (Growth and yield models for uneven-sized forest stands in Finland) Forest Ecology and Management 2009: Linkki: http://dx.doi.org/10.1016/j.foreco.2009.03.052
[3] Prof. Olli Tahvonen: Tasa- ja eri-ikäisten metsien hoidon optimointi (Optimal choice between even- and uneven-aged forestry) Julkaistu Natural Resources Modelling-julkaisussa 2009. Linkki http://www.ingentaconnect.com/content/bpl/nrm/2009/00000022/00000002/art00005 sekä Prof. Timo Pukkala ym. Optimizing the structure and management of uneven-sized stands of Finland. Julkaisussa: Forestry - An International Journal of Forest Research 2010, painossa
[4] 1. Monta-tutkimus: linkki http://wwwb.mmm.fi/metso/arkisto/seminaarit/mosse_maalisuoralla/0509_1_Strandstr%C3%B6m_elinymp%C3%A4rist%C3%B6t.pdf
2. Innoforin hakkuukustannustilastot tukkipuuvaltaisista leimikoista[5] Tahvonen, O: Bioeconomics of even- vs. uneven-aged forestry: the case of Norway spruce Linkki: http://www.metla.fi/julkaisut/workingpapers/2009/mwp137.htm
[5b] Lundqvist, L., Chrimes, D., Elfving, B. , Mörling, T. & Valinger, E. 2007. Stand development after diffrent thinnings in two uneven-aged Picea abies forest in Sweden. For. Ecol. and Manage. 238: 141-146
Peder Wikström 2008 Jämförelse av ekonomi och produktion mellan trakthyggesbruk och blädning i skiktad granskog. Raportti no. 24, Skogsstyrelsen, Ruotsi.
[6] Högskolan i Hedmark-linkit http://www.glommen.no/Customers/glommen/documents/Kontus/Rapport_HiH.pdf
sekä http://www.glommen.no/public.aspx?pageid=49828[7]Ilomäki ym. 2003. Crown rise due to competition drives biomass allocation in silver birch, Can. J. For. Res. 33: s. 2395–2404
Vanninen, P. and Mäkelä A. 2000. Needle and stemwood production in Scots pine (Pinus sylvestris L.) trees of different age, size, and competitive status. Tree Physiology 20: 527-533[8] Esim. Puumieskalenteri 1993
[9] Silvennoinen ym. 2002: Effect of cuttings on the scenic beauty of a tree stand. Scand. J. For. Res. 17: 263-273
[10] Itä-Suomen yliopiston metsäosaston lausunnosta Suomen metsäasetusluonnoksesta 2010
[11] Ks. metsälaki osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961093; uusi metsälaki hyväksyttäneen 2010, mutta ei muuttane oleellisesti yllä selostettua tilannetta.
© 2010 Innofor Finland Oy
Silmät auki metsässä: mistä metsänhoidossa kannattaa maksaa? jonka tekijä on Innofor Finland Oy on lisensoitu Creative Commons Nimeä-Ei muutettuja teoksia 1.0 Suomi lisenssillä.
(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
