Etusivu
Ajankohtaista
Blogi
Yhtiö
Palvelut
Metsäretket
Yhteystiedot
Linkit
På Svenska
In English
14.12.2010
LEHDISTÖTIEDOTE, JULKAISUVAPAA HETIHelsingin yliopiston uusi metsäekonomian professori Olli Tahvonen pitää sisäänastujaisluennon 15.12.2010. Professori Tahvonen kyseenalaistaa nykyisen avohakkuisiin perustuvan metsätalouden taloudellisen mielekkyyden. Hän on viime vuosina julkaissut useita tutkimuksia, jotka osoittavat metsäpeitteisyyttä ylläpitävien, niin kutsuttujen eri-ikäisrakenteisten metsien tuottavan omistajalle usein nykykäytäntöä paremmin.
Onko metsien hoitamisesta eri-ikäisrakenteisina vaihtoehdoksi avohakkuille?
Olli Tahvonen, professori, kansantaloudellinen metsäekonomia; olli.tahvonen@helsinki.fi
Metsätieteiden laitos, Helsingin yliopisto
Lyhennelmä juhlaluennosta 15.12.2010Metsät ovat Suomen taloudellisesti tärkein luonnonvara. Metsien yhteiskunnan kannalta rationaalinen käyttö- ja suojelu edellyttävät tutkimukselta monitieteistä tutkimusotetta, joka nojaa uusimpaan tietoon sekä taloustieteissä että metsien ekologisessa tutkimuksessa. Monitieteisellä tutkimusotteella voidaan saavuttaa paljon, mutta sen tiellä on vielä monia esteitä. Tätä suuremmat ongelmat näyttävät kuitenkin olevan käytännön metsäpolitiikan toteuttamisessa, jossa eri tutkimusalojen edustaman tietämyksen yhdistämisen vaikeutta lisäävät eturyhmien erilainen tavoiteasetanta ja poliittinen painoarvo. Tässä asetelmassa tutkimuksen rooli hämärtyy, jos tiede ei pysty tuottamaan eturyhmien tavoitteista riippumatonta ymmärrystä metsävarojen käytöstä ja suojelusta.
Onko korkeimman hallinto-oikeuden metsäpäivitys 160 vuotta ajasta jäljessä?
Suomessa ylintä tuomiovaltaa hallintolain käyttöasioissa edustaa korkein hallinto-oikeus. Sen vuosikirjapäätöksiin vuonna 2008 sisältyy metsien kestävää hoitoa ja käyttöä koskeva päätös, jossa pidettiin voimassa tiettyä 6 hehtaarin metsää koskeva hakkuukielto. Metsänomistaja piti kohteen hakkaamista sen edelleen kasvattamisen sijaan omalle taloudelleen parhaimpana vaihtoehtona. KHO:n mukaan metsälain kestävällä hyvällä tuotolla ei kuitenkaan tarkoiteta metsänomistajan omaa liiketaloudellista tuottoa vaan kansantalouden etua ja sääntelyn tavoitteena on kansantalouden edun mukaisesti taata metsien jatkuvasti mahdollisimman suuri puun tuotos. Tämä tavoite on korkeimman hallinto-oikeuden mukaan "ainakin pitemmän ajan kuluessa myös yksityisen metsänomistajan edun mukainen".
KHO:n esittämä taloudellinen retoriikka on ollut pitkään suomalaisen metsäpolitiikan perustana ja oleellisena osana metsäntutkimusta, vaikka tämä käsitys ei saa mitään ymmärrystä luonnonvaroja koskevasta taloudellisesta tutkimuksesta. Taloudellisen toiminnan kansan- tai yksityistaloudellisena tavoitteena ei voi olla tuotannon suuri määrä vaan toiminnasta koituva voitto, taloudellinen ylijäämä tai nettotulo. Tutkimustulosten mukaan metsämaan (pitkän aikavälin) taloudellinen arvo voi puolittua, jos tavoitteena on kuutiotuotoksen maksimointi taloudellisen tuloksen sijaan.
Metsävarojen käyttöä koskevassa monitieteisessä tutkimuksessa on taloudellista tulosta pidetty toiminnan tavoitteena jo 160 vuotta. Tämän hetken tutkimuksessa taloudellinen analyysi yhdistetään muiden metsätieteiden tutkimukseen yksityiskohtaisissa optimointimalleissa, joihin sisällytetään paras monitieteinen teoreettinen tieto ja suuri määrä käytäntöön asti meneviä yksityiskohtia. Näiden mallien tuloksia on jo käytetty metsänhoito-ohjeiden uudistamisessa ja metsälainsäädännön kehittämistyössä. Kuitenkin lukuisissa metsäpoliittisissa yhteyksissä päätökset tehdään edelleen nojaten metsävarojen käyttöä koskevaan vanhentuneeseen ja virheelliseen ymmärrykseen.
Kun puuntuotosta maksimoidaan, niin metsänomistajan vapaudet minimoituvat
Maa- ja metsätalousministeriö on perustanut työryhmän, joka tehtävänä on harkita mahdollisuuksia lisätä metsänomistajien vapauksia ja päätösvaltaa. Päätösvallan lisääminen nykyisistä ahtaista puitteista näyttää taloudellisen tutkimuksen näkökulmasta perustellulta. Jos metsänhoidon perustavoite on puuntuotannon maksimointi, metsänhoidolliset toimenpiteet näyttäytyvät lähestulkoon objektiivisina luonnontieteellisinä faktoina ja metsänomistajan valinnanvapaudesta ei ole tarvetta keskustella. Tarvitaan vain selkeää yksikäsitteistä neuvontaa. Peräänkuulutetulle yrittämiselle ei tosin tässä mallissa jää juurikaan tilaa. Jo pelkästään hintojen, kustannusten ja talouden reaalikoron mukaanotto edellyttää valinnanvapauden lisäämistä, koska ennusteet näiden muuttujien tulevasta kehityksestä eivät ole objektiivisia faktoja. Valinnanvapautta on edelleen perusteltua lisätä, kun otetaan huomioon, että ympäristöarvostukset, suhtautuminen riskiin ja osallistuminen pääomamarkkinoille ovat metsänomistajakohtaisia muuttujia.
Metsien käytön historiaan ja metsäpolitiikkaan perehtyneiden tutkijoiden mukaan suomalaisen metsäpolitiikan suuri linja viimeisen sadan vuoden aikana on ollut pääsy irti puiden poimintahakkuista ja siirtyminen avohakkuisiin perustuvaan metsänhoitoon. Tämän seurauksena metsien käyttöön liittyvä tutkimuskin on tyystin keskittynyt tämän metsänhoitomuodon tarpeisiin. Kuitenkin uusien taloudellisten tulosten mukaan poimintahakkuut näyttäisivät olevan avohakkuiden kanssa täysin kilpailukykyisiä. Selitys on yksinkertainen: avohakkuun jälkeen on tehtävä investointi uuteen puusukupolveen ja tämä investointi joutuu kilpailemaan ilmaisen, metsän luonnollisen uusiutumisen kanssa. Jos otetaan huomioon talouden reaalikorko, hinnat ja kustannukset, näyttää puiden määräajoin tapahtuva poiminta, korkeammista korjuukustannuksista huolimatta, edustavan metsän optimaalista käsittelyä. Näihin uusiin taloudellisiin tutkimustuloksiin sisältyy kuitenkin vielä epävarmuuksia, joista suurin liittyy metsien kasvua koskevan tutkimustiedon kapea-alaisuuteen.
Suomalaisen metsäpolitiikan ymmärtämiseksi voidaan tehdä seuraava yksinkertainen ajatuskoe: identifioidaan metsäpoliittisen asetelman vaikutusvaltaisin eturyhmä ja arvioidaan, minkälainen metsäpoliittinen ratkaisu tälle ryhmälle olisi edullisin. Verrataan näin saatua ratkaisua vallitsevaan metsäpolitiikkaan. Kun näin tehdään, saadaan tulokseksi KHO:n päätöksestä tuttu metsäpolitiikka, jonka tavoitteena on mahdollisimman suuri puun tuotos. Häviäjiksi voidaan identifioida metsänomistajat ja metsäluonnon ympäristöarvoista kiinnostuneet kansalaiset. Näistä edellisiä on kompensoitu metsätalouteen suunnatuilla julkisilla tuilla, joihin tosin näyttää liittyvän EU:n kilpailusäädösten vastaisia piirteitä.
Onko sitten metsien hoitamisesta eri-ikäisrakenteisina vaihtoehdoksi avohakkuille? Vastaus näyttää riippuvan siitä miten poliitikot määrittelevät noudatettavan metsäpolitiikan sisällön. Jos tavoitteena on mahdollisimman suuri puun tuotos, niin vastaus näyttää kielteiseltä. Jos sen sijaan tavoitteen asettelussa korostuu kannattava metsätalous, metsäluonnon monimuotoisuus ja varautuminen ilmastomuutokseen, niin vastaus näyttää tämän hetken tutkimuksen valossa myönteiseltä. Metsäntutkimuksen tehtävänä on antaa mahdollisimman objektiivista ja tämän hetken eturyhmävoimasuhteista riippumatonta tietoa päätöksenteon perustaksi.
Lisää aiheesta:
Lataa - Lyhennelmä juhlaluennosta (pdf)
© 2010 Innofor Finland Oy
